Hoito-ohjeet

Marsun hoito-ohje

Marsu

Ennen marsun hankintaa

Ennen marsun hankintaa on pohdittava seuraavia asioita:

Riittääkö marsun kanssa seurustelemiseen aikaa päivittäin? Missä se majailee omistajan matkustaessa? Onko sen lääkärikuluihin varaa? Ollaanko sen hoitoon valmiita sitoutumaan sen koko eliniäksi (5-8, ehkä jopa 10 vuotta)?

Lapsen tullessa omistajaksi on perheen aikuisten ehdottomasti otettava päävastuu eläimen hoidosta ja hyvinvoinnista, sillä lasten kiinnostus yleensä aaltoilee. Marsut viihtyvät parhaiten toverin kanssa. Yksinelävät marsut tarvitsevat valtavasti ihmisen huomiota. Sopivimpia yhdistelmiä ovat yleensä kaksi naarasta, kaksi kastroitua urosta tai kastroitu uros ja naaras. Onnistuneimpia tyttöpareja ja poikapareja muodostavat samasta poikueesta lähtöisin olevat yksilöt.

Marsuille voivat joissakin olosuhteissa sopia elämänkumppaniksi myös pienten kanirotujen (lempeät) edustajat. Tämä kuitenkin edellyttää häkkiä suurempaa elintilaa, jotta marsu ei tulisi esimerkiksi säikähtäneen kanin potkaisemaksi - eivätkä kaikki kanit sovellu lainkaan marsujen läheisyyteen. Joillakin kaneilla on myös taipumus pyrkiä astumaan seuralaistaan ja kaneilla on ikävä taipumus purra kumppaninsa niskaa tässä tilanteessa. Niinpä kani voi olla marsulle pahimmillaan jopa vaaraksi. Tosin parhaimmillaan isoissa tiloissa yhteiselo voi olla varsin sopuisaa. Marsun minimiluovutusikä on (6-)8 viikkoa.

Marsun majoitus

Marsun asunnossa tulee olla varjoisa nukkumasoppi, ruokapaikka ja runsaasti kuivikkeita. Jos marsu asuu häkissä, sen on päästävä päivittäin juoksentelemaan, mielellään useammaksi tunniksi. Sähköjohdot on piilotettava ja ihmisasukkaiden on opeteltava varomaan lattialla vilistäviä matalia pikku lemmikkejä! Marsu oppii yleensä kohtuullisen hyvin sisäsiistiksi. Marsun häkin tulisi olla pisimmältä mitaltaan ainakin metrinen ja riittävän korkea.

Kesäisin marsu voi olla päivisin ulkotarhassa, kunhan säät pysyvät lämpiminä, mutteivät tukalina. Marsu ei kestä kylmää eikä kosteaa. Ulkotarhan verkkoseinä on upotettava noin 50 cm:n syvyyteen, siinä on oltava katto sekä täysin varjoisa nukkumapaikka ja aina vettä saatavilla! Marsu tarvitsee kuitenkin sosiaalisia kontakteja, joten erityisesti ilman lajitoveria elävä marsu tarvitsee päivittäin runsaasti aikaa ihmistensä kanssa, puutarhakautenakin.

Marsun ruokavalio ja lisäravinteet

Marsu on kasvissyöjä eikä siedä paastoa. Ruokapaikan sisältö koostuu raikkaasta vedestä, kuivarehusta ja tuoreruoasta. Vesi säilyy parhaimpana jyrsijän juomapullossa. Kuivarehuun kuuluvat heinä, jyvät ja pelletit. Pääravintoa kuivaheinää on aina oltava saatavilla niin paljon kuin marsu jaksaa syödä. Marsuille on saatavilla siemenseoksia ja pellettejä, joihin on yleensä lisätty c-vitamiini. Tuoreruoaksi sopivat esimerkiksi porkkana, salaatti, persilja, tilli, omena jne.

Kaalikasveja pitää annostella erittäin varovaisesti, näistä suositeltavin on parsakaali. Tuore ruoho ja vehnänoraat maistuvat marsuille, mutta niihin totuttaminen on suoritettava vähitellen. Marsun ruokavalion tulee olla monipuolinen, mutta siinä ei saa olla äkillisiä muutoksia.

Marsut ja C-vitamiini

Marsun tulee saada vuorokaudessa vähintään 10 mg C-vitamiinia, kantavana jopa enemmän. C-vitamiini ei kerry elimistöön, joten sen yliannostusta ei tarvitse pelätä. Yleisimmin C-vitamiini annostellaan juomaveteen, mutta silloin on otettava huomioon marsun juomatottumukset ja C-vitamiinin hajoaminen. Jotkut marsut vieroksuvat "maustettua vettä".

Sopuisalle eläimelle vitamiinin voi tipauttaa myös muovipipetillä suoraan suuhun, myös vitamiinijauhetta voi sekoittaa marsun ruokaan. C-vitamiinia saa monessa muodossa eläinkaupoista. Monet kasvikset ovat hyviä C-vitamiinin lähteitä ja marsun pellettiruoat sisältävät myös lisättyä c-vitamiinia, mutta ylimääräistä C-vitamiinia on siitä huolimattakin aina oltava saatavilla.

Milloin on syytä huoleen?

Yleisimpiä sairauden tunnusmerkkejä ovat syömättömyys, yleinen haluttomuus, apaattisuus, vuotavat silmät / vuotava nenä, karvan kiillottomuus ja elottomuus, ihon hilseily ja karvanlähtö, ihon kutina ja raapiminen, kivunvalitusäänet (tuskaisa vikinä esim. yhdistettynä jännittyneeseen ruumiiseen), hammasvauriot ja selkeät syömisvaikeudet sekä liikkumisvaikeudet. Marsun käytöksen muutoksiin kannattaa aina kiinnittää huomiota ja varmistaa, ettei taustalla ole fyysisiä ongelmia. Paraneminenkin on aina todennäköisempää, kun hoito päästään aloittamaan ajoissa. Eläinlääkäriin menemisen kynnys ei saa olla liian korkealla.

Eläimen kuuluminen perheeseen tietää aina aika-ajoin ylimääräisiä kuluja, jotka on hyväksyttävä luonnollisena osana lemmikin ylläpitoa. Pienet vilustumiset, lyhytaikaiset ummetukset ja ripuloinnit sekä ulkoloiset pystytään ohjeiden avulla hoitamaan kotona, mutta kaikki muu, vaikeampi ja epämääräisempi vaatii yleensä eläinlääkärin apua - ja pitkittyvien pikkuvaivojenkin kanssa on mentävä lääkäriin. Marsulla esim. kaksi päivää ripulia on jo vakava juttu. Marsut potevat useimmiten sieni- tai loispohjaisia iho-ongelmia, suolentoimintaongelmia ja hengitystiesairauksia. Vakavammista sairauksista mainittakoon marsuhalvaus, eräät bakteeritaudit, raskausmyrkytykset jne.

Marsun nostaminen

Marsu nostetaan tukemalla toisella kädellä sen takamusta ja toisella vatsapuolta kainaloista.

Marsun turkin, ihon ja kynsien hoito

Marsun kynnet kannattaa leikata parin viikon välein. Turkki harjataan (pitkäkarvaisilla kammataan) pari kertaa viikossa tai tarvittaessa useammin. Tervettä marsua ei yleensä tarvitse pestä, mutta jos esim. ripulin seurauksena täytyy pestä niin on tärkeää kuivata marsu hyvin esim. pyyhkeellä jottei marsu vilustu. Jos marsu saa ulkoloisia, se pestään  loisshampoolla purkin ohjeiden mukaan. (saa yleensä eläinkaupoista ja apteekeista). Urosmarsujen takapään rasvarauhanen sotkeutuu usein, sen ympärys voidaan puhdistaa erittäin varovaisesti paikallisesti "fairylla".

Marsu lomalla

Marsu matkustaa yleensä rauhallisesti kuljetuslaatikossaan, joten sen vieminen kesämökille ei ole vaikeaa. Kaukomatkojen yms. ajaksi marsulle kannattaa suunnitella tuttu vakiohoitopaikka. Myös eläinhoitolat ja jotkin eläinkaupat tarjoavat lomahoitoa.

 

Eläinkauppa Taikalintu

Suvi Mäkinen

Muokattu tiistaina 24. toukokuuta 2011 klo 21:11